Ritzin tarinoita 20.10.13 (Niina ja motivaatio)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija onNiina Linjamäki joka tekee toimistohommia sekä vetää jumppia Ritzillä. Niina kertoo meille erittäin tärkeästa asiasta…motivaatiosta.

It is you vs you

Ja sitten olisi meikäläisen vuoro..

Ladylinellä tälläkin hetkellä käynnissä olevalla Sisukas90-kurssin kurssilaisten kanssa kuumia puheenaiheta on ollut muiden muassa motivaatio. Ei voi kun ihailla sitä miten nuo intoa puhkuvat naiset suorastaan hehkuvat sitä onnea ja iloa mitä tulosten ja tavoitteiden saavuttaminen on heille antanut! Joten päätinpä kertoa oman versioni motivaatiosta, tuloksista ja onnistumisista…

Aina suhteellisen paljon liikuntaa harrastaneena sain jossain vuosien varrella päähän pinttymän nimeltä maraton. En oikein edes tiedä mistä se idea tuli, se ei tullut minään heikkona hetkenä, ei iskenyt myöskään kuuluisa salama keskellä kesäpäivää eikä painanut mikään pikkuhiprakassa lyöty veto päälle, se vain tuntui ajatuksena hyvälle, omalle. ”Sähän kuolet sinne” sanoi isä, kun hänelle asiasta mainitsin. Mielessä kyllä kävi, että isä kyllä liikunnanopettajan/valmentajan ammattitaidolla totisesti tietää mistä puhuu mutta ei, kuolema ei ollut nyt listalla vaan maaliin pääsy. Tiesin että pystyisin siihen, joten ilmoittauduin mukaan.

Olin tehnyt aiemmin paljon lenkkejä sykemittarin kanssa. More is more asenteella tehtyjen lenkkieni tavoitteena oli päivästä toiseen tikuttaa pohjasykkeet mittariini. JES! tänään sain maksimisykkeekseni lenkillä 187! ja henkilökohtaiset aplodit ansaitsin myös jos seuraavana päivänä sain sykkeet vielä lähemmäs 200 lyönnin rajaa. Myöhemmin tajusin, että olin Mikki Hiiri pahassa merihädässä.

end

“oi auta peikko…”

…enkä näemmä ymmärtänyt levon, peruskestävyyden tai monipuolisen harjoittelun merkityksestä juurikaan mitään.

45130490451

Koskaan ei silti ole liian myöhäistä oppia.

Sosiaalisena eläimenä koin juoksutreenit myös turhan yksinäiseksi puuhaksi, olin aina harrastanut liikuntaa yhdessä kaverieni kanssa tai joukkueessa, tarvitsin siis juoksukaverin. Ystäväni pitivät minua hulluna ja isä piti minua sekä hulluna, itsemurha-alttiina, että tylsänä, häntä ei saanut pelkälle juoksulenkille ilman palloa, vaikka seura olisikin ollut mitä mainiointa ;). Joten liityin mukaan juoksukouluun, luin paljon kirjallisuutta kestävyyslajeista, juoksemisesta ja kaikesta mikä pyöri uuden tavoitteeni ympärillä.

Opettelin treenaamaan oikein. Tässä tapauksessa se tarkoitti hi-das-ta menoa! Sykkeen piti pysyä matalalla ja voi pojat niin se tuntui tylsältä. Tästä ne siis puhuivat maraton-kirjoissa.. Kärsivällisyydestä! olin varmaan liian malttamaton ollakseni paikalla silloin kun sitä jaettiin. Nyt piti malttaa tehdä hitaita lenkkejä tarpeeksi usein, että peruskunto kasvaisi. Toistuvuuden kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun halusin lenkillä heti sen tunteen että nyt treenataan niin että hapot pursuaa korvista heti viiden minuutin jälkeen ja se kun se oli autuaan väärin tässä tilanteessa. Ei auttanut siis kuin ottaa vauhtia pois ja tehdä jotain itselle tosi haasteellista. Vauhti oli niin hidas että se tuntui jopa typerältä. Tuntui että se oli jotenkin jopa noloa, juosta nyt niin hitaasti. Vähättelin hirveästi juoksulenkkejäni, sillä meno tuntui välillä niin laahustamiselta. Sitkeiden hitaiden lenkkien ansiosta juoksumatkat alkoivat pikkuhiljaa pidentyä.

kuva1

Juoksukoulun myötä oli mukavaa juosta ryhmässä jossa oli aloittelevia ja jo kokeneita maratoonareita. Sen lisäksi se teki matkasta kohti tavoitetta paljon pidemmän, ja tätä tarkoitan nyt mukavalla tavalla. Tavoite ei ollut ainoastaan muutaman kuukaudenpäässä itse tapahtumassa vaan matka oli jo alkanut, you know..

menossa

Ensimmäinen maraton koitti. Isä lennähti Tukholmaan huoltamaan tyttärensä via Dolorosaa ja odotti maalissa ruusuineen päivineen. Voitte kuvitella miten paljon motivoi kun jaloissa painaa 35km pikeä ja siinä vaiheessa näkee ihmismassasta tutut kasvot ja saa tsemppaavat sanat ja taputukset olalle! Voin kertoa että tippa tuli linssiin kun 42 km Tukholman katuja oli sotkettu. Tukholman piki oli kova, mutta tällä kertaa minä olin kovempi! Tavoite oli saavutettu!

Ja siitä motivaatiosta… Olen itse sitä mieltä, että oli sitten kyse mistä tahansa, tupakan lopettamisesta, laihduttamisesta, juoksemisesta, terveyden ylläpitämisestä, mitänäitänyton, niin ei riitä, että haluaa tehdä. Tiedäthän, kuka vain haluiaisi matkustella, lomailla, laihtua, olla terve, väsymätön jne jne. Halu ei siis riitä, siihen hommaan täytyy olla palo. Tavoite täytyy loistaa kirkkaana päässä, eikä se loiste häviä sieltä päiviksi tai viikoiksi. Huonoina hetkinä itkupotkuraivereissa roihu voi hiipua hetkellisesti tai roihahtaa kiukkuisesti suuremmaksi, mutta se pitää sinut irti tupakasta, keksistä, pullasta tai sohvasta. Yksittäinen halu voi sammua, mutta palo jää usein kytemään…

wpid-Screenshotfire_2013-10-20-18-56-37.png

Minun paloni alkoi juoksusta. Juoksu kyti uuden harrastuksen nimeltä triathlon, välillä se palaa hiilloksena ja välillä sillä polttaisi kokonaisen Rooman yhdessä yössä. Matkan varrella olen kuitenkin ylittänyt ja yllättänyt itseni monta kertaa, positiivisesti! kun pitää tavoitteet korkealla ja uskaltaa yrittää, monesti myös saavuttaa enemmän kuin voisi edes itse uskoa!  Myönnän, että innostun asioista helposti. Helposti ja isosti. Jopa niin isosti että ystävätkään eivät aina ymmärrä minua sinne asti. Joku voisi väittää meneväni överiksi. En tiedä meneekö nyt ihan totaalisen yli, mutta jälleen olisi luvassa suuria suunnitelmia, tietynlainen roihu on taas leimahtanut… Voitte kuvitella isän kommetin, heh ;).

-Niina

kuva2

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s