Ritzin Tarinat: Värillä ON väliä 1/3 (Anton)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämälttä liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija on Kuntokeskuksen oma PT, liikunnanohjaaja ja jokapaikan höylä, Anton. Syynissä on vaatteet ja niiden värit.

Hei kaikki blogilukijat!

Minä, Anton päätin hyödyntää yhteistyökumppaniamme nyt, kun kevät tekee tuloaan ja vaatekomeroa pitäisi päivittää.

Olen aina luullut että tiedän mihin väreihin sovin…vaaleansininen, tumman sininen ja vihreä ovat kauan olleet lemppareita. Kun LadyLine Ritz sai uuden yhteistyökumppanin Päivi Tuomiston, joka tekee Beauty Colors eli BC -värianalyysejä otin hänen haasteensa vastaan ja menin tarkastuttamaan värikarttani. Myös Birre ja Pia tulevat käymään Päivin käsittelyssä, joten seuraa blogia, niin näet heidän kokemuksensa.

Tässä blogikirjoituksessa minä sekä Päivi avaamme teille, rakkaat lukijat värianalyysin maailman… miksi sitä tulisi tehdä ja mitä hyötyä se tuo mukanaan ovat siis asioita joita käsitellään. Päivin kommentit ovat aina seuraavien merkkien sisällä seuraavasti: [kommentti]. Muu teksti on allekirjoittaneen omaa raapustusta.

Värianalyysi, mitä se on ja miten siitä hyötyy.

Moni teistä hakee hyvinvointia ja myös kiinteytystä LadyLine Ritziltä…

Upea uuma on todellakin mahtava motivaattori ja mikä sen parempaa kun keho on kehittynyt siihen pisteeseen, että olemme itsekuvaamme tyytyväisiä.

Herää tosin kysymys; voisiko vielä “tuunata” itseään muilla keinoin? Tässä peliin astuvat vaatteet. Hyvin istuvat vaatteet antavat pisteen i -kirjaimen päälle  MUTTA voiko istuvan vaatteen ostaa satunnaisesti vai kannattaisiko huomioida omaa värimaailmaansa?

Kuten jo mainitsin, kaapistani löytyy; vaaleansinistä, pinkkiä ja vihreää… paljon pastellivärejä  ja olen elänyt siinä maailmassa ja kuvassa että “pastelli, se on Antonin juttu se.”

[Olen tehnyt näitä analyyseja päätyöni ohella nyt muutaman vuoden, ja vakuutun aina vain enemmän konseptin eduista. Itse havahduin huomaamaan värien voiman katsellessani juuri kipeän eron kokeneen ystäväni olemusta, joka ei suinkaan kertonut surusta ja alakulosta vaan säteili itseluottamusta ja hehkeää voimaa. Ensin mieleeni juolahti, että hän on rakastunut, mutta hänpä kertoikin käyneensä värianalyysissä ja saaneensa siitä potkua. Siinä se päällimmäinen etu ja hyöty: kun ihminen tietää käyttävänsä oikeita värejä ja olevansa niissä edukseen, hänen itseluottamuksensa kasvaa ja hän viestittää sen myös ympäristölle. Toinen suuri hyöty on vaatevaraston järkiperäistäminen. Noudattamalla omia värejä uusissa hankinnoissa vaatekaapista katoavat pikkuhiljaa epäonnistuneet impulssiostot, ja vaatteista alkaa muodostua yhdessä toimivia kokonaisuuksia. Vaatteita ei silloin tarvita niin paljon, vähemmälläkin pärjää, kun ne vain toimivat keskenään.]

Konsultille mars

Itsevarmuutta uhkuen marssin Päivin tykö, Rantakadulle, ja ajattelin saavani varmistuksen sille mitä “jo tiesin”.

wpid-CAM00357.jpg

Kuva Päivin työpisteestä, tärkeä työkalu ovat erikoislamput, jotka simuloivat päivänvaloa.

Aluksi Päivi kertoi minulle ihmisiä olevan 4 tyyppiä; Kesä, Syksy, Talvi ja Kevät.

Näistä kaksi on kylmää ja kaksi lämmintä värimaailmaa.

 [Tässä kohtaa en vielä tiennyt, mikä on Antonin värimaailma, sitä kun ei näe yhdellä silmäyksellä. Arvata toki voin, mutta se ei aina osu oikeaan, ja tulos selviää vasta analyysikankaiden avulla. Analyysissa katsotaan ihon pohjaväriä, joka vivahtaa joko lämpimään keltaiseen tai kylmän siniseen. Analyysikankaat sisältävät eri määriä näitä pigmenttejä, ja kangaspari kerrallaan sitten katsotaan, mikä parhaiten toimii kasvoja vasten. Väärät värit voivat antaa iholle likaisen, raskaan, kalpean, harmaan, kellertävän, epätasaisen, kirjavan tai punakan vaikutelman. Oikeat värit taas saavat ihon näyttämään luonnolliselta ja terveeltä.]

wpid-CAM00358.jpg

Päivin työkalut

Prosessi alkaa sillä että kaikki värimaailmat laitetaan niskan ympäri, kauseittain.

Täten voidaan arvioida mikä väri sopii juuri sinulle.

wpid-CAM00361.jpg

Kilo kangasta kaulan ympärille siis. (Päivi hymyilee Taustalla)

Käytännössä edettiin seuraavasti: Päivi tarkastelee kangasta ja kunka se vaikuttaa kasvon piirteisiin sekä ihonväriin. Kangas nimittäin “peilaa” ja antaa siten erään vaikutelman- esimerkiksi poskipäät korostuvat tai jos on väärä väri näyttää kalman haamulta.

Kankaita poistettiin ja laitettiin takaisin rivakkaalla tahdilla. Päivin katse kulki kasvoillani, välillä ilme oli tuima ja mietteliäs…joskus jopa huulet liikkuivat vaikka sanoja ei tullut. Kovaa näytti raksuttavan pääkopassa.

Yhdessä vaiheessa iskettiin jopa meikkiä otsaan avuksi ihopigmenttini tulkinnassa.

wpid-CAM00360.jpg

Am i Pretty?

Kuten kuvasta näkyy niin ihoni on “lämmin” Oikeanpuolinen (keskellä otsaa oleva) väri ei sovi minulle vaan näytän auringossa palaneelta.

[Itse asiassa väri jää kellumaan ihon pinnalle, jos se on sävyltään väärä. Eli jos Anton käyttäisi värivoidetta, sen tulisi olla keltasävyinen, ei punasävyinen kuten kuvassa näkyvä läiskä. ]

Sain analyysistä suuren sokin… kylmät, kesän pastellit ei sovi mulle (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta).

Olin murtunut…tuomio oli: Syksy! Apua minä kun olin ajatellut että ehkä kesä tai kevät.

wpid-CAM00362.jpg

Nämä ovat siis minun värit.

Huokaus…koko vaatekaappi menee uusiksi. Noh eipähän tulevaisuudessa mennä ostamaan väärää väriä. Alla muutama esimerkki siitä kuinka väri muuttaa ulkonäköä.

wpid-CAM00365.jpg

Vaaleansininen pastelli (lempivärini ylitse muiden) EI vaan sovi mulle.

Yllä oleva kuva näyttää todellisuuden. Vasen puolisko on kylmä…kalman kalpea jopa. Kun taas vihreä kangas “lämmittää” ja antaa terveen sävyn iholle.

[Aivan, kylmät sävyt saavat lämpimän ihon näyttämään kalpealta ja sairaalta. ]

wpid-CAM00363.jpg

Coco Chanel ei ollut oikeassa. “Black is NOT always in fashion.”

Musta, Suomalaisten perusväri ja muutenkin “Varma valinta” ei vaan toimi kaikilla… valitettavasti. Minulle se menettelee mutta ei ole paras väri. Kuvasta näkyy että Ruskea (joka taas on näköjään mun väri) sopii allekirjoittaneelle paremmin.

Ruskea suoraan sanoen valaisee kasvoja ja antaa tervettä ulkonäköä. Musta “vetää harmaaksi ja totiseksi”.

 [Suomalaisten niin suuresti rakastama musta sopii itse asiassa vain noin 10 prosentille, meissä on vain sen verran talvi-ihmisiä. Suurimmalle osalle se ei sovi vaan vanhentaa ja antaa totisen, kovan ja tylsän vaikutelman. Suomalaista suurin osa on syksyjä. Oman analyysikorpuksessani on 50 % syksyjä, 24 % keväitä, 16 % kesiä ja 10 % talvia, ja se luultavasti pitää aika hyvin paikkansa myös koko populaatioon. ]

Myönnän itse että ei olisi ennen tullut mieleen hankkia ruskeaa ja sen eri sävyjä. Petroolin sininen (joka kuulema sinisistä sopii parhaiten) on joskus kauluspaitana kaapista löytynyt mutta ei kuulu vakiovarusteisiin.

Vaikka hieman harmittaa että värivalinnat ovat olleet vääriä niin sainpahan nyt hyvät neuvot. En tule tekemään täysremonttia kaapissa mutta pikku hiljaa saavat “väärät värit” kadota.

wpid-CAM00367.jpg

Tässä kaulan ympäri kerätty niitä värejä (poislukien vitivalkoinen) joita Antonin tulisi käyttää.

[Valkoisen sävyistä Antonille sopii murrettu luonnonvalkoinen.]

Mielipide palvelusta

Sanon heti että Päivi oli ammattitaitoinen ja hänen olemuksesta näki että “ei olla ensimmäistä kertaa matkassa”. Oli aika shokki saada tieto siitä että aikaisemmat värivallinnat ovat olleet ihan päin metsää. Päivi mainitsikin että muutama asiakas on jopa tästä tiedosta suuttunut kun on “ollut ihan väärä vuodenaika”.

Suosittelisinko BC -värianalyysiä? Kyllä, kerran se kirpaisee mutta sittenpä tietää mitkä värit tuovat parhaan puolen esiin.

Päivi veloittaa BC -värianalyysistä 150€ josta LadyLine Ritz asiakas saa 20€ alennuksen.

Yhteistiedot alla:

www.paivituomisto.fi

Päivi Tuomisto
Rantakatu 16 A 14
65100 Vaasa

GSM +358 40 5137575

Jos sinä haluat siis kohentaa jo upeaa ulkonäköäsi värien avulla niin kehotan ottamaa Päiviin yhteyttä.

Itse lähden shoppailemaan. Päätettäköön blogi loppu kevennykseelä…Toveri Puutinin sanoin:

wpid-IMG_252926502203297.jpeg

Ritzin tarinat: Läski liikunnanohjaaja… TAI: Minä tiedän että muutos ON mahdollista! (Anton)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä  liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija on Kuntokeskuksen oma PT, liikunnanohjaaja ja jokapaikan höylä, Anton.

Anton kertoo siitä kuinka hänkin kerran oli läski.

Moi kaikki meidän ihanat lukijat, olen päättänyt puhua erittäin pimeästä aikakaudesta elämässäni. Tai noh, nyt kuulostan aika draamakuningattarelta… Parisuhde, työt, opiskelut meni ja voi hyvin… mutta Anton ei.

Aloitan taustoilla…ikinä en ole ollut “läski lapsi” liikuin jonkin verran, korista ja uintiakin olen harrastanut ja kisoissakin kävin. Kamppailulajejakin tuli harrastettua. En ollut lihaksikas, en laiha mutta en lihavakaan.
Ennen armeijaa oli elopaino noin 87kg mutta lihasprosentti kyllä aika matala. Armeijassa “kuihduin” syy oli siihen että viellä vuonna 2002 ei oikein erikoisruokavalioita huomiotu. Kasarmilla oli kylläkin ruokaa mutta metsä ja kenttämuonitus ei usein minulle sopinut. Minulla, kun oli silloin tosi vahvat ruoka-aineallergiat (ikää tullessa lisää ovat allergiat hieman leventyneet). En voinut syödä raakana/keitettynä/paistettuna: porkkana, lanttua, banaania, palsternakkaa, sieniä, omenaa, päärynää, pähkinöitä. Tästä syystä oli armeijassa parhaimmillaan/pahimmillaan paino 73kg…nahkaa ja luuta.

Suomen armeija

Hyvä koulutus…mutta ruokapuoli oli sii- ja soo.

Armeijan jälkeen alkoikin opiskelijaelämä… Tiistaisin oli Olliver’s Inn, keskiiviikot vietettiin “pikku lauantaita”, perjantai ja lauantai juhlittiin viikonloppua. Ajattelin että ei hätää…mähän ohjaan kuntonyrkkeilyä ja spinningiä. Mulla oli siis 3 tuntia kunnon liikuntaa viikossa. Mutta kas kumma…pullosta löytyi monen monta kaloria.

Ekan opiskeluvuoden jälkeen paino oli jo 89kg. Olen tässä läkeskellut että pahimpina aikoina tuli viikossa juotua 3000-4000 kcal. Kuulostaa siltä että olisi pahempikin juoppo. Mutta fakta on se että ei tarvitse paljoa juoda jotta kaloreita kertyy.

Tässä esimerkiksi aika tavallinen perjantai setti monelle suomalaiselle miehelle:

6kpl Keskiolutta á 333ml

1 kpl Valkovenäläinen

1kpl Jallukola

1kpl Gin Tonic.

Yhteiskalorit: 1775 !!!

olutta

Kivasti kertyy vatsaseudulle.

Toisena opiskeluvuona meni silloisen tyttöystävän kanssa välit poikki ja rupesin vähän skarppaamaan. Paino putosi 83kg tienoille. Tuli uus tyttöystävä (nykyisin vaimo) ❤ ja taas jatkui opiskelijaelämä…kovaan tahtiin.

Kummasti ei olleet kalorit pullosta kadonneet mihinkään. Tahdon tässä ja nyt painotta sitä tosiasiaa että en syytä ketään muuta painonnousustani. Se olin minä itse joka läskiyteni aiheutin. Kivasti tuli pikkuhiljaa painoa lisää vuona 2008 painoinkin jo 115kg!

anton 115kg   

Onnea ja iloa sataviisitoista kiloa? Ei todellakaan!

Minun henkilökohtainen herääminen tuli yhtenä aamuna, kun katsoin juuri haettuja lomakuvia (yllä)…muistaakseni sain kunnon shokin ja sanoin itselleni:

v***u sä oot jätkä läski.

Muutos on mahdollinen

Älä koskaan sano “mä on tällänen pullukka, minkäs sille enää mahtaa?”. Muutos on mahdollista, siihen on vain herättävä ja siitä on päätettävä. Usein tarvitaan potku, koska voin sanoa siskot ja veljet…elämäntapamuutos ei ole helppoa. Se on todella vaikeaa.

can not

“En pysty” Ei ole vaihtoehto. Oma mielipiteeni on seuraava: Kerran saa sanoa elämäntaparemontin aikana “en pysty”.

Jos sanot sen toisen kerran…se ei osoita heikkoutta, vaan kertoo siitä että et ole välttämättä valmis sitoutumaan siihen työhön mitä muutos vaatii…viellä.

Kuinka pääsin kiloista pois?

Minulla ei ollut köyhänä opiskelijana varaa Personal traineriin…jälkeenpäin hieman harmittaa, ois pitänyt ottaa…varmaan olisi tullut tulosta nopeammin.

Onneksi tiesin että olen jyrkkä ja vahva…joten vaikkakin painonpudotus olisi haaste, onnistuisin siinä kiitos erittäin kovan itsekurin.

Minun metodini kun omatoimisesti sitten aloitin:

1. Asensin silloiseen Iphone puhelimeeni aplikaation nimeltä Calory Guard. Tämä toimi hyvänä apuna ruokailun seurannassa.

En suosittele ohjelmaa ellei sinulla ole lehmän hermot. Se kun ei tunne yhtäkään suomalaista elintarviketta. Kaikki syötin itse siis sisään koneen tietopankkiin. Apuna oli vallan mainio kalorilaskuri.fi palvelu josta löytyi kaikkien ruokien kalorit. Päätin myös että treenit on tehtävä ja ravinto-ohjelmassa pysyttävä.

sallittua

Periksi ei anneta.

2. Tiesin että kun PT:seen ei ole varaa, en asettaisi tavoitetta liian korkealle tai liian kovaksi. Päätin siksi että noin vuodessa saisin painon 85 kilon hujakoille. Tiesin jo tässä vaiheessa että joutuisin “selittelemään juomattomuutta ja (vähäistä) syömistä kavereille ja sukulaisille.

Välikommentti; On se kumma kuinka meidän ilmapiiri täällä Suomessa on erittäin negatiivinen. Heti kun jättää kakkua syömättä juhlissa tai ystävällisesti kieltäytyy oluenjuonista niin tulee epäileviä katseita ja kysymyksiä: “miksi ei kelpaa?”

2. Laskin Kalorilaskurin avulla päivittäisen kaloritarpeeni huomioiden 3h liikunnan viikossa. Silloin massiiviset 4931 kcal. Ostin sykekellon jotta voisin seurata sykkeitäni sekä kalorikulutusta treenejen aikana. On muuten mainio motivaattori! Suosittelen.

3. Tiesin itseni joten en lähtenyt kuin aluksi nipistämään 300kcal päivässä tuosta. Tällä ravintomäärällä menin 3 kuukautta. En juonut tippaakaan enkä syönyt herkun herkkua…olin todellakin Spartalaisen  kurin alainen. Voin sanoa että välillä tuntui siltä että anteeksi olisi pitänyt pyytää kun laihtua haluaa…onneksi pysyin kovana.Paino tippui noin 97 kiloon. Ja uusi maksimikalorimäärä oli “Sparta kauden” jälkeen 3900kcal.

4. Tiputin tuosta kalorit 2900kcal päivässä ja kokeilin tuntumaa viikon…koska söin säännöllisesti en ollut heikko eikä ollut nälkä koko ajan kehokin palautui treenistä ongelmitta. Joten päätin jatkaa tuolla vaikka se suositusten vastaista onkin.

5. Tarkennin ruokavalion siten että seurasin klassista lautasmallia: 30% Lihaa 30% täysjyväriisiä/perunaa/täysjyväpastaa ja 60% salaattia. Päätin että nyt ei yritetä, vaan tehdään. Päätin että pientä herkuttelua ja juomista nyt sallisin itselleni mutta homma pysyi tiukasti kurissa. Alkoholiannosten määrä laski noin 70% siitä mitä se oli ollut ja herkkua otin vain yhtenä päivänä viikossa, ja erittäin pienen määrän.

try

Mestari Yoda jakaa viisautta

7. Viiden kuukauden jälkeen olikin paino jo 89 kiloa. Lisäsin omatoimista liikuntaa noin 40 minuuttia viikkoon…eli nyt tuli treenattua 3h 40 min viikossa ja viikon poltto oli noin 4000kcal liikunnallisesti.

8. Taas meni 4 kuukautta ja paino oli 85 kiloa! Lihasmassa oli silti mielestäni liian pieni, 30%. Joten päätin hieman lisätä proteiinia lautaseen eli 35% ja otin 5% salaattia pois lautaselta. Rupesin myös tekemään kovaa salitreeniä kerran viikossa.

9. Lihasmassa kertyi ja myös tätä nykyään lihasprosenttini on siellä 50% hujakoilla, Rasvaprosentti on 16-20% päivästä riippuen.

10.  Päätin että takaisin ei ole paluutta joten tänäkin päivänä olen tarkkana syönnin kanssa ja aina silloin tällöin tarkastan ruokailut Calory Guard ohjelmalla joka on tätä nykyään asennettu Android puhelmeeni.

anton_85kg

Tämä onkin sitten habitus nykyään.

Syön noin 2900kcal päivässä koska jumppaohjausten myötä tulee liikuttua noin 6h viikossa.

Vinkkejä

– Jos sinulla ei ole kovaa itsekuria niin hanki Personal Trainer.

Et saa ikiniä sanoa “nyt ei vaan pysty”.

no excuse

Ei tekosyitä.

– Ota realistisia tavotteita ja kuuntele kehoasi, älä lähde hakemaan kuuta taivaalta…muuten petyt.

– Tiedä että pysähdyksiä tulee…kun itse painoin noin 89kg niin ei paino pudonnut mihinkään kuukauden aikana, pidin pääni, jatkoin ruokavaliota ja treeniä…taas lähti paino putoamaan.

– Älä mene dieetille; dieetti on väliaikaista, elämäntapamuutos ikuista.

– Älä todellakaan hurahda trendi ruokailuihin. Oma mielipiteeni on että 5:2, Paleo, Rex, Karppaus, LCHF, Atkins, Nutrilett dieetti, Cambridge ja muut ovat ROSKAA! Onnistumisprosentti (siis että paino pysyy pois loppueleämän) on näillä ohjelmilla noin 5%. Eli jos sata ihmistä on ohjelmassa vain 5 saa sillä pitkäjänteisiä tuloksia.

dieetti

Huuhaata sanoo Anton

– Älä pelkää kuntosalia ja liikuntaa. Liiku, vaikka kevyesti…mutta liiku.

Älä ikinä pyydä anteeksi. Vaikka kaikki ympärilläsi epäilee sinua ja pitää sinua outona kun “ei juoma ja ruoka maistu”. Et tee tätä heille, teet sen itsellesi.

wpid-motivational-fitness-pictures-and-quotes-21.jpg

Fokuksessa: sinä.

Miksi PT olisi ollut hyvä?

Trainer4You, instanssi joka minunkin PT koulutuksen takana julkaisi blogissaan hieman tutkintatuloksia siitä kuinka käy kun apuna on PT.

Linkki: http://www.trainer4you.fi/nain-hyodyt-personal-trainerista/

Lyhesti kiteytettynä, numerot eivät valehtele.

pt-graafi-05 pt-graafi-02 pt-graafi-01

Yllä hieman yhteenvetoa tuloksista

Minkälainen PT?

Meitä Personal Trainereita on moneen junaan. Valitse sellainen joka sinulle sopii. Ja jos valitset minut niin olet valinnut henkilön joka tietää tasan tarkkaan miltä tuntuu olla lihava.(kansanterveydellinen termi, ei oma. BMI kun on 33,6 niin kuin minulla aikoinaan on tieteellinen termi “Huomattava ylipaino”.)

Tärkeintä PT valinnassa on sinun kunnioitus häntä kohtaan. Jos et kunnioita häntä, et tottele häntä.

motto

Jos tänään palkkaisin itselleni PT:N olisi minun asenne sama kuin Dwayne “The Rock” Johnsonilla.

PT:N on annettava itsestään ja näytettävä että häntä kiinnostaa miten sinulla menee. Hän on sinun valmentajasi/motivaattorisi/psykologisi…ja kaikkein tärkeintä, sinun henkilökohtainen perseelle potkija.

Tsemppiä kaikille painonpudotukseen,

Anton

joulun jälkeen

Ritzin Tarinat: Joulun jälkeen… TAI; uusi vuosi & uusi minä. (Anton)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämättä  liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija on Anton, joka pohtii joulun jälkeistä ähkyä ja uudenvudenlupauksia.

(tl;dr Muutos….ei kuuri, kaikki liikunta on hyvästä, jokaiselle on “oma” salinsa)

Taas on se aika vuodesta

Ollaan mässätty ja ruokailtu joulun aikana…jopa liikaakin (itselläni huppu; 10kpl joulutähteä 2h ajan sisällä…silloin vaikutti hyvältä, nyt olotila on enempi “yök”)

tulokset

Anton Joulupäivänä

Joulun mässäys

Joulu on aivan mahtavaa aikaa ja useimmat nauttii siitä täysin siemauksin, saat olla perheen ja rakkaiden kanssa juhlimassa ja syömässä. Joulusta onkin muodostunut “syömäjuhla” sinänsä tämä oli loogista noin sata vuotta taaksepäin oli joulu ja mässääminen tarpeellista….ei ollut keskuslämmitystä ja työ oli fyysisesti raskasta joten rasvaa tarvittiin ja sitä myös paloi. Nykyään kun työkuva ei olekaan heinäpaalin nostoa vaan enter -napin painamista niin ne joulun herkut tahtoo jäädä vyötärölle.

miracle

Joulun ihme jos housuihin mahtuu…

Herkkuja kuluu ja kaloreista ei paljon jouluna piitata.

kalorit

Moni on toki jo (onneksi) ymmärtänyt asian ytimen, enää ei ahmita läheskään samoja määriä ruokaa kuin vain parikymmentä vuotta takaperin (lähde , lähde 2) ruokailutavat olivat paljon “pahemmat”. Suola ja rasva on vähentynyt, kasvisruokaa tullut lisää.

Silti tahtoo tilanne olla vielä se että vaikkakin “mopo ei lähde käsistä” yhtä pahasti niin silti tulee ahmittua joulun alla ja sitten ollaankin ähkyssä.

kisu

Anton joulupyhien jälkeen.

Uuteen nousuun.

Joulun ähky ja uudenvuoden juhlinta herättää tosin onneksi monet miettimään valintoja ja terveyttä… tämä taas näkyy kuntosaleilla. Tammikuussa on vilinää ja vilskettä, kuntosalit ovat täynnä treenaajia jotka ovat tehneet uudenvuodenlupauksia.

Uusi vuosi & Uusi minä? Vaiko kuukauden kuuri?

Harmikseni täytyy sanoa että vaikkakin tammi- ja helmikuu ovat erittäin aktiivisia niin monelta tahtoo “loppua puhti” maaliskuussa. Tähän on kaksi päätekijää, joko saatiin muutama kilo pois (joka useimmiten on nestettä) ja ollaan sitä mieltä että “tavoite saavutettu” TAI on treenattu “väärin” ja lihaskipu/muu vamma lopettaa leikin lyhyeen.

Oman mausteensa lisää “kuurit”, moni astuu tuttuun ansaan…eli siihen että otetaan esimerkiksi kuukauden kestävä detox/karppaus/atkins/Cambridge/nutrilette, tai muu laihdutusohjelma. Valitettavasti joudun toteamaan että  nämä kuurit eivät toimi.

muutos

Syy on useimmiten aika looginen. Ei havahduta siihen että dieetin jälkeen paluuta entiseen ei ole vaan sinun täytyisi opetella uudet elämäntavat.

Dieetti sinänsä ei välttämättä ole pahaksi…jos voi sisäistää miksi ylipainoa on kertynyt. En suosittele dieettejä siksi että usein dieetin jälkeen henkilö palaa “vanhoihin elämäntapoihin” lopputuloksena se että saatetaan lihota jopa enemmän kun painoa lähti.

Mistä ratkaisu painonpudotukseen?

1. Ruoka

Simppeliä, kokonaisvaltainen ruokailu. Tiedän että tämä on “tylsää, mälsää ja hanurista”. Mutta kun oikotietä onneen ei ikävä kyllä ole.

i_dont_diet_i_eat_healthy

Terveellinen ruoka voittaa dieetit mennen tullen.

Nyt voidaan kysyä miksi minä otan esille tämän asian? Siksi että liikalihavuus kasvaa ja joka viides suomalainen on ylipainoinen.

Olen ruokapyramidin sekä lautasmallin kova kannattaja. Seuraamalla simppeleitä ohjeita saat hyviä tuloksia.

ruoka

Voit hakea tulostusystävällisen materiaalin lisätietoineen tästä.

2. Treeni

Kuten jo mainitsin niin kuntosalilla näkyy vilskettä. Tämä on todella kivaa ja on positiivista että ihmiset haluaa liikkua talven keskellä (vaikka kunnon talvea odotellaankin). Kokeilkaa uusia lajeja, käykää salilla ja liikkukaa.

urheilu on hyvästä

Kaikki liikunta on hyvästä…jopa pienetkin määrät liikuntaa viikossa tuovat selkeitä parannuksia yleisterveyteen.

Blogissa julkaistaan 4.1.14 Artikkeli joka käsittelee likuntaa syvemmin, joten pysykää tutkalla.

Ennen sitä haluan muistuttaa kaikkia  siitä että sinun ei tarvitse pelätä liikuntaa, käy rohkeasti kuntosaleilla, kysy ammattilaisilta vinkkejä, älä katso muita… sillä ei ole väliä vaikka olisit ollut 10 vuotta sohvanpohjalla.

olet voittaja

Hitainkin kävelijä kerää parempia kierrosaikoja kun sohvaperuna.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunta harrastus. Sinun ei todellakaan tarvitse olla teräsnainen tai teräsmies… kaikki ovat aikoinaan aloittaneet jostain kukaan ei ole seppä syntyessään.

Sanomani onkin: kokeile liikuntaa. Toki minulla on oma lehmä ojassa ja haluaisin että tulet meidän salille liikkumaan…mutta Personal Trainerina ja liikunnanohjaajana tärkeämmäksi näen sen että liikut. Kokeile eri saleja (mielellään myös meidän) yksi tärkeimmistä “sitouttajista” on oikean kuntosalin löytäminen. Kun kuntosali sopii sinulle niin sinne ei ole niin “vaikeaa mennä”.

Jos kuntosali on budjetillesi liian kallis niin voi aina hyödyntää Vaasan mahtavia pururatoja. Kaupungissamme on myös kuntosalilaitteita ulkokäytössä (täysin maksutta). Laitteet ovat kuluneita ja eivät maailman parhaita mutta niiden avulla saat “aina tehtyä jotakin”.

Ilmaislaitteet eivät tosin korvaa kuntosalimiljöötä missä henkilökunta voi avittaa liikeradan löytämisessä ja olet “sään armoilla”. Mutta kuten mainitsin minulle tärkeintä on että kansakuntamme on terve, jos meidän kuntosali ei sovi sinulle niin toivon kaikkea parasta ja aikuisten oikeasti toivon että löydä liikunnan ilon.

Tärkeintä kaikesta: Mene ja tee…vaikka tuntuu siltä että työpäivän jälkeen ei jaksa niin tiedemiehet (ja naiset) ovat todistaneet  että lisäämällä liikuntaa viikko-ohjelmaasi saat lisää voimia ja jaksamistaarkeen varsinkin jos sinulla on “avittaja” eli Pt, kuntosaliohjaaja, ryhmäliikunnan ohjaaja tai muu “pyllylle potkija”.

Mehän emme halua olla uusi Amerikka.

IMG_531815496538336

Ei näin

Terkkuja,

Anton

anton

Ritzin tarinat, Linda & Anastasia

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä  liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija on Linda Viuhkola ja Anastasia Laurila… he kertovat Best friends Pt paketista jossa henkilökohtaisena valmentajana toimii Ritzin ikioma Pia “Piukku” Viemerö.

20131212-121752.jpg

Tässäpä teille esittäytyy 2 tyttöstä, jotka on hurahtanut treenaamiseen ja terveellisemmän elämän (hoikemman) tavoitteluun. Anastasia ja Linda, kummatkin työssäkäyviä ja kahden ihanaisen lapsen äitiä. Ja joille molemmille oli tapahtunut se tuttu tarina, lasten synnyttyä ja työelämän kiireiden viedessä mennessään alkoi kilot kasaantua ja peilistä katseli “ei enään niin nätti ja hoikka” nainen. Nuori kylläkin =)

Linda liittyi jäseneksi heti uuden kuntosalin avattua ja melko ahkerasti jumppasikin pitkin kevättä ja kesää. Ongelmana kuitenkin oli, ettei paino jumpasta huolimatta ottanut tippuakseen. Linda kaipasi enemmän neuvoja ja ohjeita niin kuntosali harjoitteluun kuin ruokavalioonkin. Motivaatiota löytyi, mutta tieto puuttui. Kun sitten Ritzin nettisivuilla kerrottiin uudesta personal trainer muodosta “Best Friends” innostui Linda samantien. Linda ehdotti Anastasialle, että jospa yhdessä otettaisiin haaste vastaan ja toisiamme tsempaten päästäisiin uuden elämän alkuun. Kummallakin oli ajatuksena saada elämäntapa muutosta pysyvämpään painonpudotukseen/hallintaan ja liikunnan saaminen osaksi normaalia elämää, sekä oppia syömään tavallista, terveellistä ruokaa ilman “vippaskonsteja”.

20131212-122453.jpg

Siitä se sitten lähti, otimme yhteyttä ihanaan PT:hen Piian, joka alku haastattelun ja mittausten jälkeen teki meille ruokavalio- ja kuntosaliohjelman. Best friends ohjelmaan kuuluu 12 yhteistä treeniä PT:n kanss, viikko ohjelman sisältäen niin kuntosali-kuin aerobisen treenin, ruokavalio ohjeet, yhteys omaan traineriin kun sitä tarvii ja ennen kaikkea se tsemppaus ja piiskaaminen eteenpäin. Yhteiset treenit meillä on yleensä 1-2xvko:ssa ja loput treeneistä suoritetaan itsenäisesti. Yhteiset treenit on ihan HUIKEITA, toisiamme tsempaten yhdessä painetaan menemään ihan mahtavalla draivilla. Kun näkee kuinka toinen antaa kaikkensa ja vetää täysillä, saa itsekkin melkoisen tsempin päälle ja välillä tuntuukin, että meistä melkoinen meteli salilla lähtee =)
Treeneistä on tullut molempien intohimo ja kun ohjelma vielä opetetaan kädestäpitäen ja neuvotaan kuinka tehdään juuri oikealla tavalla juuri sinun ongelma kohtiin paneutuen niin johan alkaa tuloksia syntymään. Joskus tietenkin treeneihin lähteminen tuntuu työpäivän jälkeen raskaalta mutta siinä kohtaa onkin niin mahtavaa kun treenikaveri, best friend tsemppaa jaksamaan. Treenin jälkeen molemmilla on voittaja olo ja jokaisen treenin päätteeksi vedetään ylävitoset =) kaiken kruunaa vielä rentoutuminen ja kuulumisten vaihto infrapunasaunassa. Ai, että me niin nautitaan…

Takana on nyt pari kk Best Friends treenaamista ja molempien paino on lähtenyt hyvin laskuun,vielä tietenkin matkaa on ja takapakkiakin voi tulla on tämä yhteinen matka kuitenkin ollut mahtavaa. Ja mikä parasta me ollaan tehty se yhdessä =)

Terveisin: Linda & Anastasia

Jos Lindan ja Anastasian treenaamiset tuntuivat mielenkiintoisilta ja Personal Trainer- pakettimme houkuttelivat, voit ottaa yhteyttä LadyLine Ritzin henkilökuntaan ja kysyä lisää 🙂

Puh: 050-3666133 tai vaasaritz(at)ladyline.fi>

20131212-121838.jpg

Ritzin tarinoita – Sanna & Otsooni

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä  liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija on Sanna Lindgård, body fitness kisaaja joka testasi Otsoonikabiiniamme.

image

“Hei! Olen Sanna Lindgård, 22-vuotias vaasalainen. Kilpailin nyt syksyllä Suomen mestaruudesta body fitness-kilpailuissa junioreissa.
Pitkän noin 20 vikkoisen kisadietin aikana poltetaan mahdollisimman paljon rasvaa vartalosta kuitenkin yrittäen säilyttää lihakset.
Se tarkoittaa tarkasti punnittuja ruokia, aerobista liikuntaa ja kovia salitreenejä.
 
Pääsin testaamaan otsoonihoitoa viimeisillä kisaa edeltävillä viikoilla. Laitteesta tulee mieleen rantatuolin tapainen tuoli mihin mennään makaamaan.
Niskan ympärille kiedotaan pyyhe ja päänaukon ympärille tulee suoja.
Päätä ei kuitenkaan peitetä vaan se jää koneen ulkopuolelle.
Korujakaan ei tarvitse ottaaa pois vaan kone puhdistaa sen samalla.
Sitten vain kone laitetaan päälle ja kiinteytys voi alkaa!
 
Rentouduin samantien kun kone laitettiin päälle ja nukahdinkin joka kerta.
Iholle virtaa vuorotellen viileää ja lämmintä ilmaa.
15 minuutin päästä heräsin kun kone tultiin sammuttamaan. Iho ei tuntunut lainkaan hikiseltä eikä nihkeältä.
Iho tuoksui samalta kuin olisi pulahtanut klooriveteen. Tuoksu onkin monen mielestä niin hyvä että suihkun jälkeen mennään
vielä rentoutumaan hoitoon.
 
Kovalla dietillä unen tärkeys korostui. Pienien torkkujen jälkeen sai heti uutta voimaan päivään. Parasta olisi ollut jos olisin mennyt heti treeninen
jälkeen hoitoon mutta tehokkaalta vaikutti myös ilman treeniä laitteen teho.
Hoito mm. kiinteyttää, parantaa aineen vaihduntaa, poistaa kuona-aineita, vähentää selluliittiä sekä ehkäisee stressiä.
 
Itsellä oliskin tarkoituksena oli saada itsestä kaikki irti viimeisillä viikoilla ja hoidosta oli suuri apu. Ihosta täytyi pitää rusketusvärien
takia hyvää huolta eikä tarvinnut pelätä että iho olisi negatiiviesti reagoinut hoitoon.
 
 
Suosittelen kaikille otsoonihoitoa vaikka pelkän rentoutumisen vuoksi jos kiinteytymiseen ei ole tarvetta (Vai onko sellaisia ihmisiä?! :- ) )
 
 
Hyvää talvea kaikille!”
 
image

Joulun kunniaksi olemme päättäneet laittaa otsoonihoitopaketin puoleen hintaan: 10 kertaa vain 50€.

Tartu tilaisuuteen, paketteja rajattu määrä.

Kysy henkilökunnaltamme lisää.

Ritzin tarinoita 20.10.13 (Niina ja motivaatio)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Tällä kertaa Ritz tarinoitsija onNiina Linjamäki joka tekee toimistohommia sekä vetää jumppia Ritzillä. Niina kertoo meille erittäin tärkeästa asiasta…motivaatiosta.

It is you vs you

Ja sitten olisi meikäläisen vuoro..

Ladylinellä tälläkin hetkellä käynnissä olevalla Sisukas90-kurssin kurssilaisten kanssa kuumia puheenaiheta on ollut muiden muassa motivaatio. Ei voi kun ihailla sitä miten nuo intoa puhkuvat naiset suorastaan hehkuvat sitä onnea ja iloa mitä tulosten ja tavoitteiden saavuttaminen on heille antanut! Joten päätinpä kertoa oman versioni motivaatiosta, tuloksista ja onnistumisista…

Aina suhteellisen paljon liikuntaa harrastaneena sain jossain vuosien varrella päähän pinttymän nimeltä maraton. En oikein edes tiedä mistä se idea tuli, se ei tullut minään heikkona hetkenä, ei iskenyt myöskään kuuluisa salama keskellä kesäpäivää eikä painanut mikään pikkuhiprakassa lyöty veto päälle, se vain tuntui ajatuksena hyvälle, omalle. ”Sähän kuolet sinne” sanoi isä, kun hänelle asiasta mainitsin. Mielessä kyllä kävi, että isä kyllä liikunnanopettajan/valmentajan ammattitaidolla totisesti tietää mistä puhuu mutta ei, kuolema ei ollut nyt listalla vaan maaliin pääsy. Tiesin että pystyisin siihen, joten ilmoittauduin mukaan.

Olin tehnyt aiemmin paljon lenkkejä sykemittarin kanssa. More is more asenteella tehtyjen lenkkieni tavoitteena oli päivästä toiseen tikuttaa pohjasykkeet mittariini. JES! tänään sain maksimisykkeekseni lenkillä 187! ja henkilökohtaiset aplodit ansaitsin myös jos seuraavana päivänä sain sykkeet vielä lähemmäs 200 lyönnin rajaa. Myöhemmin tajusin, että olin Mikki Hiiri pahassa merihädässä.

end

“oi auta peikko…”

…enkä näemmä ymmärtänyt levon, peruskestävyyden tai monipuolisen harjoittelun merkityksestä juurikaan mitään.

45130490451

Koskaan ei silti ole liian myöhäistä oppia.

Sosiaalisena eläimenä koin juoksutreenit myös turhan yksinäiseksi puuhaksi, olin aina harrastanut liikuntaa yhdessä kaverieni kanssa tai joukkueessa, tarvitsin siis juoksukaverin. Ystäväni pitivät minua hulluna ja isä piti minua sekä hulluna, itsemurha-alttiina, että tylsänä, häntä ei saanut pelkälle juoksulenkille ilman palloa, vaikka seura olisikin ollut mitä mainiointa ;). Joten liityin mukaan juoksukouluun, luin paljon kirjallisuutta kestävyyslajeista, juoksemisesta ja kaikesta mikä pyöri uuden tavoitteeni ympärillä.

Opettelin treenaamaan oikein. Tässä tapauksessa se tarkoitti hi-das-ta menoa! Sykkeen piti pysyä matalalla ja voi pojat niin se tuntui tylsältä. Tästä ne siis puhuivat maraton-kirjoissa.. Kärsivällisyydestä! olin varmaan liian malttamaton ollakseni paikalla silloin kun sitä jaettiin. Nyt piti malttaa tehdä hitaita lenkkejä tarpeeksi usein, että peruskunto kasvaisi. Toistuvuuden kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun halusin lenkillä heti sen tunteen että nyt treenataan niin että hapot pursuaa korvista heti viiden minuutin jälkeen ja se kun se oli autuaan väärin tässä tilanteessa. Ei auttanut siis kuin ottaa vauhtia pois ja tehdä jotain itselle tosi haasteellista. Vauhti oli niin hidas että se tuntui jopa typerältä. Tuntui että se oli jotenkin jopa noloa, juosta nyt niin hitaasti. Vähättelin hirveästi juoksulenkkejäni, sillä meno tuntui välillä niin laahustamiselta. Sitkeiden hitaiden lenkkien ansiosta juoksumatkat alkoivat pikkuhiljaa pidentyä.

kuva1

Juoksukoulun myötä oli mukavaa juosta ryhmässä jossa oli aloittelevia ja jo kokeneita maratoonareita. Sen lisäksi se teki matkasta kohti tavoitetta paljon pidemmän, ja tätä tarkoitan nyt mukavalla tavalla. Tavoite ei ollut ainoastaan muutaman kuukaudenpäässä itse tapahtumassa vaan matka oli jo alkanut, you know..

menossa

Ensimmäinen maraton koitti. Isä lennähti Tukholmaan huoltamaan tyttärensä via Dolorosaa ja odotti maalissa ruusuineen päivineen. Voitte kuvitella miten paljon motivoi kun jaloissa painaa 35km pikeä ja siinä vaiheessa näkee ihmismassasta tutut kasvot ja saa tsemppaavat sanat ja taputukset olalle! Voin kertoa että tippa tuli linssiin kun 42 km Tukholman katuja oli sotkettu. Tukholman piki oli kova, mutta tällä kertaa minä olin kovempi! Tavoite oli saavutettu!

Ja siitä motivaatiosta… Olen itse sitä mieltä, että oli sitten kyse mistä tahansa, tupakan lopettamisesta, laihduttamisesta, juoksemisesta, terveyden ylläpitämisestä, mitänäitänyton, niin ei riitä, että haluaa tehdä. Tiedäthän, kuka vain haluiaisi matkustella, lomailla, laihtua, olla terve, väsymätön jne jne. Halu ei siis riitä, siihen hommaan täytyy olla palo. Tavoite täytyy loistaa kirkkaana päässä, eikä se loiste häviä sieltä päiviksi tai viikoiksi. Huonoina hetkinä itkupotkuraivereissa roihu voi hiipua hetkellisesti tai roihahtaa kiukkuisesti suuremmaksi, mutta se pitää sinut irti tupakasta, keksistä, pullasta tai sohvasta. Yksittäinen halu voi sammua, mutta palo jää usein kytemään…

wpid-Screenshotfire_2013-10-20-18-56-37.png

Minun paloni alkoi juoksusta. Juoksu kyti uuden harrastuksen nimeltä triathlon, välillä se palaa hiilloksena ja välillä sillä polttaisi kokonaisen Rooman yhdessä yössä. Matkan varrella olen kuitenkin ylittänyt ja yllättänyt itseni monta kertaa, positiivisesti! kun pitää tavoitteet korkealla ja uskaltaa yrittää, monesti myös saavuttaa enemmän kuin voisi edes itse uskoa!  Myönnän, että innostun asioista helposti. Helposti ja isosti. Jopa niin isosti että ystävätkään eivät aina ymmärrä minua sinne asti. Joku voisi väittää meneväni överiksi. En tiedä meneekö nyt ihan totaalisen yli, mutta jälleen olisi luvassa suuria suunnitelmia, tietynlainen roihu on taas leimahtanut… Voitte kuvitella isän kommetin, heh ;).

-Niina

kuva2

Ritzin tarinoita 26.9 (Anton “tanssii”)

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Toinen Ritz tarinoitsija on LadyTrainerimme/Ryhmäliikunnanohjaaja Anton joka jakaa kokemuksiaan Matin ohjaamasta Lady Danza tunnista.

Morjensta kaikille, olen Anton, 30v “miehenalku”.

Olen ohjannut jumppia ympäri Vaasan kaupunkia vuodesta 2006.

Olen käynyt FSG liikunnanohjaajakoulutuksen, Spinning ohjaaja -kurssin ja saan toimia Personal Trainerina (Trainer4you -koulutus).

Tällä hetkellä aktiivista liikuntaa tulee 13h viikossa ja PT asiakkaat päälle joten vilskettä piisaa 🙂

Hurahdin aikoinaan liikuntaan Palosaarella, Vaasan kamppailukeskuksen jiu-jutsun kautta. Kamppailulajeja on tullut harrastettua yli 10v. Olin siis “hidas kukkija” Ennen 17v ikää en juuri tehnyt mitään…joskus 9v ikäsenä uin ja kilpailin mutta sekin jäi…olin siis perusläski ja peruslaiska (silloin 115kg, nyt 83kg).

Kävin kokeilemassa Lady Danza live -tuntia joka pidetään keskiviikkoisin klo 11:00.

Aluksi haluan mainita että en todellakaan ole parkettien partaveitsi vaan enempikin kohdalle osuu paremminkin sanoma jota Vaasalainen yhtye Klamydia tuo esiin laulussa “Mä en osaa tanssia”

Seuraan silti omaa mentaliteettiani jota myös jaan PT asiakkailleni “Mukavuusalueen ulkopuolella rupee tapahtumaan.”

Täällä tapahtuu taikoja.

Täällä tapahtuu taikoja.

Päätin ennakkoluulottomasti siis kokeila Lady Danza tuntia joka on niin kaukana mukavuus ja osaamisalueesta kun olla ja voi.

Anton tanssitunnilla

Anton tanssitunnilla

Ohjaajana Lady Danza tunnilla on Matti Heikkilä. Hän avasi jumppaajille rumban, samban ja muitten lattarityyppisten tanssien maailmaa.

Matilla oli selkeät ohjeet ja hän pilkkoi tanssit erittäin helppoihin ja pieniin osiin…ei siis ollut hirveän vaikeaa ymmärtää. Kankeus ja rytmitajun puute tosin loivat haastetta. 😀

Ja nyt lähti!

Ja nyt lähti!

Voin suositella tuntia ihan aloittelijasta ammattitanssijalle, meininki oli letkeää ja kaikki teki hymyssä suin jumppaa.

Varsinkin allekirjoittanut herätti hilpeyttä muiden jumppaajien parissa.

Alla videotodiste taidoista.

Loppufiilis: Tosi hyvä! Hiki virtasi ja hauskaa oli, suosittelen.

Tunti on siis keskiviikkosin kello 11:00 ja kestää 45-50min

Nyt kaikille meidän asiakkaille haaste: Käy live jumppatunnilla joka on sinun mukavuusalueesi ulkopuolella ja kerro fiilikset täällä tai Facebook ryhmässä.

Ritzin tarinoita 23/9 (Hanne & Kotiäitijumppa)

 

Ritzin tarinat -blogikirjoitukset ovat vapaamuotoisia artikkeleita joissa kirjoittaja saa vapaasti kertoa omilla sanoillaan omasta aiheestaan. Tarinat voivat koskea treenaamista, jotakin erityistä jumppatuntia, yrittäjyyttä, ruokailua, fiiliksiä tai muuta sisältöä joka ei välttämätä liity treenaamiseen tai treenin parantamiseen. Ritzin tarinat ovat siis kirjoittajan omia näkemyksiä ja eivät välttämättä peilaa LadyLine Ritz Vaasan virallista kantaa.

Ensimmäisenä Ritz tarinoitsijana aloittaa LadyTrainerimme Hanne joka jakaa kokemuksiaan kotiäitijumpasta.

Moi kaikille!

Teen nyt ekan postauksen tänne LadyLine Ritzin blogiin.

Työskentelen tällä hetkellä asiakasneuvojana toimistossa, teen kuntosaliohjelmia ja –opastuksia sekä ohjaan juuri alkanutta uutta (ja mahtavaa!) Sisukas 90-kurssia.  Silloin tällöin olen myös hoikistusstudion puolella ohjaajana.

Olen 31-vuotias kolmen lapsen äiti, joka haluaa käyttää kaiken mahdollisen ylimääräisen ajan kuntosalitreenaamiseen. Hurahdin tähän maailmaan täysin 1,5 vuotta sitten kun etsin itselleni sitä omaa aikaa, ”josta ei tule huono omatunto”. Hankin ensimmäisen oman kuntosaliohjelman jonka kanssa treenasin tunnollisesti 4-5 kertaa viikossa. Hyvin nopeasti jäin koukkuun siihen hyvän olon tunteeseen jonka tunnin ahertaminen sai aikaan. Siitä se sitten lähti… J

Voin joskus tuonnempana kirjoittaa salitreenaamisesta enemmän mutta nyt haluan kertoa teille yhdestä uudesta jumpasta, joka löytyy ensimmäistä kertaa aikataulustamme.

Kotiäitijumppa on syksyn aikataulussamme kaksi kertaa viikossa.

Matkalla jumppaan.

Matkalla jumppaan.

Maanantaisin klo. 10.00 Anton keskittyy treenauttamaan korsettialuettamme. Tunnilla kehitetään ryhtiä ylläpitäviä lihaksia. Vatsa- ja selkälihasten liikkeet muokkaavat kehomme asentoa ja kehonhallinta kehittyy tasapainoisesti. Treeni on lihaskuntoa kehittävä ja kiinteyttävä.

Perjantaisin klo. 10.00 Pian vetämä  treeni on RVP eli reisi-vatsa-pakara.  Tunti keskittyy kehon suuriin lihasryhmiin. Tunnilla ei ole askellusta ja liikkeet ovat helppoja ja turvallisia. Lihaskuntoa kehittävä ja kiinteyttävä treeni.

Vipinää ja vilskettä.

Vipinää ja vilskettä.

Kotiäitijumppaan ovat siis tervetulleita myös lapset mutta muistathan että he ovat omalla vastuullasi. Tunnille voi hyvin tulla myös ilman lapsia mutta huomioithan silloin että salissa temmeltää kaikenikäisiä pikkupiipertäjiä 😉

Voihan sitä kuntopyörää noinkin käyttää.

Voihan sitä kuntopyörää noinkin käyttää.

Itse käyn jumpassa juuri 2 vuotta täyttäneen Nuppu Unelman kanssa, joka hienosti pumppaa yhden kilon käsipainoilla 😉

"ei tunnu missään"

“ei tunnu missään”

Oma juomapullo (ja rusinat) tunnilla on kova sana.  Itse epäilin etukäteen tunnin tehokkuutta kun mukana on kaikenkokoisia jumppareita (tällä tarkoitan nyt niitä pienimpiä ;)) mutta nämä epäilykset olin valmis heittämään roskakoriin heti ekan treenin jälkeen. Yhtä tiukkaa settiä on kuin yleensäkin.

 

Loppuun haluan kannustaa teitä kaikkia mukaan Nupun sanoin: ”Tuu tuu pumppaan!”  ❤

Tunnin jälkeen on hyvä pötkötellä

Tunnin jälkeen on hyvä pötkötellä

Kunnollista syksyä meille jokaiselle!

Terveisin, Hanne